McNamara ei nähdä oma pääoma realistinen vaihtoehto käsitellä kriittisiä kehitystarpeita. Mutta hänen luottaminen valtion väliintuloa joskus tarkoitti sormien pakkokeinojen käytännöt – tahaton yhteisomistukseen maanviljelijöille Tansaniassa, esimerkiksi – ja saattaa johtaa siihen, että Pankki jättää tehottomuutta ja taloudelliset kustannukset hallituksen politiikkaa.
Öljy Kriisi
öljykriisit 1970-luvun osoittautui kaikkein vakava uhka köyhyyden torjuntaan., Enää ei ollut polttava kysymys, miten köyhien määrää voitaisiin vähentää, vaan miten voitaisiin estää heidän määränsä massiivinen kasvu. McNamara vastasi hänen todistettu menetelmä: aaseja vahinkoa, ilmaista sen numeerisesti; ja sitten työskennellä ratkaisun. Hän arvioi, että köyhät maat tarvitsevat lisää kolme-neljä miljardia dollaria edullisin apua, ja hän kehotti teollisuusmaita ja öljyä tuottavat maat tarjota tätä tukea. OPEC suostui korottamaan sitoumuksiaan-2 miljardia dollaria vuoteen 1974 mennessä, ja vuoteen 1975 mennessä OPEC: n jäsenten osuus bruttokansantulosta oli 3 prosenttia.,
rakennemuutoksen
vastauksena öljyn kriisit, McNamara kehottaa kehitysmaiden säätää talouspolitiikkaansa: muuttaa rakenteessa käyttö ja energian tuotanto, lisätä elintarvikkeiden jyvät, ja tarkistaa heidän politiikkojen tuetun pääomaa, yliarvostetut valuuttakurssit ja liiallista sääntelyä. Hän myös pyysi avunantajamaita tukemaan aktiivisesti rakenteellisia sopeutusohjelmia., Hän kehotti perustavaa muutosta talouspolitiikan saavuttaa suuremmat säästöt ja investointien hinnat, suurempi tehokkuus kotimaisen pääoman käyttöä, ja enemmän huomiota yksityisen sektorin kuin hän oli aikaisemmin kannattanut.
Jotkut johtokunnan jäsenet vastustivat näitä ohjelmia: jotkut eivät näe tätä lyhyen aikavälin toimia tarvittaessa laitoksen tarkoitus on tukea pitkän aikavälin investointeja; jotkut tuntui levoton, mitä he tuntui tarpeettomalta puuttumiselta Pankki osaksi maan talouspolitiikkaa., Tukea rakennemuutokselle saatiin vasta, kun pankki vakuutti johtajille, että kyseessä on lyhytaikainen ohjelma välittömiin tarpeisiin vastaamiseksi. Rakenteellisista sopeutustoimista tuli tämän jälkeen keskeinen osa pankkikonsernin luotonantoa koko seuraavan vuosikymmenen ajan.