yk: N Rauhanturvajoukkojen palveluksessa Maailmaa Organisaatio ylläpitää tai palauttaa rauhan alueen aseellista konfliktia. YK voi osallistua valtioiden välisiin konflikteihin sekä valtioiden sisäisiin taisteluihin. YK toimii puolueettomana kolmantena osapuolena valmistellakseen maaperää aseellisia konflikteja aiheuttaneiden kysymysten ratkaisemiselle., Jos rauhanomaisen ratkaisun saavuttaminen osoittautuu mahdottomaksi, YK: n joukkojen läsnäolo voi osaltaan vähentää konfliktien määrää.
YK: n rauhanturvajoukkoja saa käyttää vain silloin, kun konfliktin molemmat osapuolet hyväksyvät läsnäolonsa. Näin ollen myös sotivat osapuolet voivat käyttää niitä välttääkseen konfliktin kärjistymisen ja siinä tapauksessa myös taistelun perumisen.
rauhanturvajoukot ovat YK: n johdon alaisia. Niitä käytetään yleensä turvallisuusneuvoston päätöksen seurauksena., Toisinaan aloitteen on kuitenkin tehnyt yleiskokous. Operatiivinen valvonta kuuluu pääsihteerille ja hänen sihteeristölleen.
erotamme toisistaan kahdenlaiset rauhanturvaoperaatiot – aseettomat tarkkailijaryhmät ja kevyesti aseistetut asevoimat. Jälkimmäiset saavat käyttää aseitaan vain itsepuolustukseen. Kaikkiaan YK: n operaatioita on tehty 14. Ne jakautuvat tasaisesti tarkkailijaryhmien ja sotilasjoukkojen kesken. Tarkkailijaryhmien tehtävänä on kerätä YK: lle tietoa alueella vallitsevista todellisista olosuhteista, esim.,, siitä, noudattavatko molemmat osapuolet aseleposopimusta. Asevoimat ovat uskottua laajempia tehtäviä, kuten pitää konfliktin osapuolet erillään ja järjestyksen ylläpitäminen alueella.
YK: n interventiot ovat olleet erityisen kysyttyjä Lähi-idässä sekä tarkkailijaryhmien että sotilasjoukkojen osalta. YK otti ensimmäisen kerran tehtäväkseen lähettää tarkkailijoita seuraamaan Israelin ja arabivaltioiden välistä aselepoa vuonna 1948. Tarkkailijaryhmien toimintaa jatkettiin vuosien 1956, 1967 ja 1973 sotien jälkeen., Vuoden 1956 sodan jälkeen perustettiin ensimmäiset aseistetut YK-joukot luomaan puskuria Israelin ja Egyptin joukkojen välille Siinailla. Kymmenen maata lahjoitti sotilaita. Egyptin ja Israelin välisen sodan jälkeen vuonna 1967 perustettiin toinen joukko valvomaan Osapuolten välistä aseleposopimusta. Tämä tapahtui aikana, jolloin sekä paikallisesti että suurvaltojen välillä oli erittäin suuria jännitteitä. Vuonna 1974 Golanin kukkuloille perustettiin pienempi YK-joukko ylläpitämään Syyrian ja Israelin joukkojen välistä rajalinjaa., Laajinta YK: n operaatiota Lähi-idässä edustaa Unifilin perustaminen Israelin hyökättyä Libanoniin vuonna 1978. Sen tehtäviin kuului Israelin vetäytymisen valvominen, rauhan ja turvallisuuden edellytysten säilyttäminen ja Libanonin hallituksen auttaminen valtansa palauttamisessa. Tällaisia tehtäviä ovat verotetaan valmiuksia UNIFIL äärimmilleen, mutta YK: n joukot ovat tehneet merkittävän panoksen vähentämällä taso konfliktin alueella. Saavutus ei kuitenkaan ole tullut ilman merkittäviä kustannuksia. YK: n uhreja on nyt yli 200.,
YK: lla oli tärkeä rooli taisteluissa, jotka puhkesivat, kun Belgian Kongon siirtokunta itsenäistyi vuonna 1960. Kun anarkia ja kaaos vallitsi alueella, YK: n joukkojen numerointi lähes 20 000 oli perustettu auttamaan Kongon hallitus ylläpitää rauhaa ja järjestystä. Se päätyi ennen kaikkea raivokkaan sisällissodan lopettamiseen ja Katangan maakunnan irtaantumisen estämiseen. YK: n Kongon-operaatiota suorittaessaan pääsihteeri Dag Hammarskjold sai surmansa lento-onnettomuudessa.,
Joukossa muita tärkeitä tehtäviä voidaan mainita seuranta rajaa Intian ja Pakistanin välillä, ja säilyttää rauhanturvajoukkoja, jotka perustettiin Kyproksen huomioon siviili-sota, joka puhkesi välillä kreikan ja turkin väestön saaren. YK-joukot ovat onnistuneet luomaan puskurivyöhykkeen kahden etnisen ryhmän välille.
YK: N on näillä ja muilla aloilla, on ollut merkittävä rooli vähentää konfliktien vaikka perimmäisiä syitä kamppailut usein pysyvät.
Valittu Kirjallisuusluettelo
Daniel, Donald C. F., ja Bradd C. Hayes, eds. Perinteisen Rauhanturvaamisen Lisäksi. New York: St. Martin ’ s Press, 1995. (Erinomaisia esseitä rauhanturvaamisen menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta, tapaustutkimuksia ja hyödyllisiä liitteitä.)
Diehl, Paul F. International Peacekeeping. Baltimore, Md. Johns Hopkins University Press, 1994. (Historia ja analyysi Kansainliiton ajalta, ja epilogi Somaliasta, Bosniasta ja Kambodžasta.)
Fetherston, A. B. kohti Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaajien teoriaa. New York: St. Martin ’ s, 1995. (Sisältää historian vuoteen 1993 ja tapaustutkimukset.,)
Harbottle, Michael. Puolueeton Sotilas. Lontoo: Oxford University Press, 1970. (Ensimmäinen hänen monista rauhanturvaajia käsittelevistä julkaisuistaan.)
Heininger, Janet E. Rauhanturvaaminen Siirtymävaiheessa: Yhdistyneiden Kansakuntien Kambodžassa, 1991-1993. New York: Twentieth Century Fund Press, 1994. (Keskeinen esimerkki rauhanturvaamisesta yhdistettynä rauhanrakentamiseen.)
Hirsch, John L. ja Robert B. Oakley. Somalia Ja operaatio palauttavat toivon: pohdintoja rauhanturvaamisesta ja Rauhanrakentamisesta. Herndon, Virginia: U. S. Institute of Peace Press, 1995., (Yksityiskohtainen tutkimus, joka kattaa sekä saavutukset että virheet.)
Kansainvälinen Rauhanturvaaminen. 1994- . (Korvaamaton uutiskirje raportointi ja kehityksen analysointi painottaen oikeudellisia ja poliittisia kysymyksiä.)
Urquhart, Brian. Elämä rauhassa ja sodassa. New York: W. W. Norton, 1971. (Ralph Bunchen ja dag Hammarskjöldin entisen YK: n rauhanturvaajan ja elämäkerran kirjoittajan arvokkaat muistelmat, joiden kanssa hän teki tiivistä yhteistyötä.)