Olli-Matti Oinonen Savon Sanomat kirjoitti, että elokuva on avoin ilma, ilmakehän tuntuu-hyvä road movie: ”Alaska Highway on noin korjaus kuorma-auton, matkustaa ja kauniita maisemia, mutta silti ohjaaja Salmenperä on ollut mahdollisuus luoda maaginen jännitys, jossa katsoja ihmettelee, yhdessä Tolonen, onko vanha kuorma-auto pystyy tekemään sen uusi tehtävä. Henri Blomberg on tehnyt hienoa työtä, kiitos, ja kiitos musiikin säveltänyt Ville Anselmi Tanttu, on ilman suurta vapautta-elokuvassa., Katsoja voi jopa tuntea tuulahduksen kasvoillaan. Rhys Palmerin kanssa matkaava koirakin tuntuu nauttivan vapaudesta ja road tripistä.”
Suomen Kuvalehden Kalle Kinnunen vertasi elokuvaa Andrei Tarkovskin Andrei Rubljoviin ja sen kuuluisaa jaksoa kirkonkellon valamisesta. ”Ilmapiiri on pyhyyden ilmapiiri, mutta se on myös raskas: heidän on jatkettava tätä hanketta. Alcan Highway yllättää olemalla kiinnostava elokuva, vaikka siinä ei näytä tapahtuvan mitään merkittävää. Hesen luonteelle, päämäärättömälle vaeltajalle, ei anneta selityksiä., On vain yksi kohtaus, jossa kertoja paljastaa joitakin Hese on henkilökohtainen historia, ja asiat loksahtavat paikoilleen juuri niin kuin niiden pitäisi. Lopussa kertoja toteaa, että emme tee matkaa, mutta matka muokkaa meitä. Tämä on jo tarpeetonta. Pääsimme asiaan jo aiemmin. Matka jättää jälkeensä lämpimän jälkijäristyksen.”
Helsingin Sanomien Nytin Anna Möttölä kirjoitti elokuvasta myös positiivisesti. ”Sanottakoon se täällä heti alussa: en tiedä mitään kuorma-autoista enkä ole kiinnostunut niistä. Rakastuin kuitenkin heti tähän elokuvaan., Salmenperä ja kuvaaja: Hena Blomberg palvella meitä säästeliäästi kauniita vuoristomaisemia Alaska — ja kun he lopulta avaavat silmiemme edessä, vaikutus on vieläkin vaikuttavampi. Ville Anselmi Tanttun ja orkesterin upea musiikki vie meidät matkalle. Alcan Highway ei saarnaa downshiftauksen siunauksia, eikä se myöskään ihannoi päähenkilön elämäntapaa. Se kertoo unelman ja vapauden tavoittelusta-ja kodin hankkimisesta, jonka voi löytää ränsistyneeltä jerryltä.,”
John Anderson elokuva aikakauslehti Variety kirjoitti, että elokuva on kuin katselisi ”Tšehov romutus”: ”locales ovat yllättäen upea, ja Hena Blomberg on hoito on ensiluokkaista. Vähemmän ilmeinen ja lisää kriittinen on, että elokuva on tunnetta rakentaminen — miten Salmenperä versoja Tolonen on erilaisia toimia, ja kuorma-auton, luoda tunne sujuvuutta, liikkeen ja yksinäisyys. Kun Palmer ja Ayres mennä takaisin heidän elämäänsä (he allekirjoittivat rajoitetun ajan), Tolonen piti olla omasta, ja niin se tuntuu., Miten Salmenperä koreografioi tämän, on yksi elokuvan iloista. Tuotantoarvot ovat ensiluokkaisia, myös musiikki, paitsi ehkä silloin, kun Tolonen laulaa.”